Alan olemaan pelottavasti turta epäonnistumisilleni.. Mahassa kyllä velloo ja käsivarsia pakottaa (?), mutta en tunne oikein mitään..

Kai mä osasinkin tätä olettaa..
Mä en hallitse mitään elämässäni. Ja mua pelottaa tulevaisuus. En mä ikinä kykene menemään töihin, oon liian tyhmä ja lahjaton. Ihan liian.. En tajuu mistään mitään ja oon tyhmä ja lapsellinen ja naiivi. Ja lukioonkin siirtyminen ällöttää.. ._. Tavallaan olis kiva mennä muualle opiskelemaan mutku en meinaa selviytyä edes täällä koulumaailmassa niin mitä siellä sitten..

Pitäisi olla ihan hiljaa koko ajan. Silloin ei ainakaan mokaisi. Tiedä sitten, kumpi tuntuisi paremmalta, olla tekemättä mitään vai yrittääkkö ja epäonnistua jatkuvasti..

Mua on masentanu hillittömästi tää päivä.
Ja en saanu yöllä nukuttuu, makasin yöneljästä kuuteen täysin hereillä ja luin yhen kirjan loppuun ja kääntyilin ja hikoilin ja en tajuu. En tiedä mihin heräsin ja miksen saanut unta. Kyllä mä sitten kuudelta nukahdin niinku joku olis lyöny mua takaraivoon..

Muistan vaan kelailleeni yön aikana, että olisipa unilääkkeitä, mut mitä jos sitten nukahtaisi niin syvästi ettei enää heräisi.. Ja mietin kans kuolemaa, minkälaista se todella olis jos tietäis kuolevansa.. Oon aina ajatellu et kuolema on yksinkertaisesti sama ku se ku nukut syvästi etkä muista siitä mitään, mutta rupesin nyt kelaan että miltä se todella tuntuu kun elintoiminnot vaimenee, kerkeekö siinä ajatella mitään, mitä sitten tulee..

Voi kiesus että mä oon toisinaan (lue: aina) naiivi..

Keittiökin yskii
Mä mietin mitä teen
Ja teekin laimenee

Vielä äsken luulin
Tää kyllä selkenee
Mut äänet vaimenee
Kädet kalpenee

(Samae Koskinen - Sunnuntai)

Voi vittu että mä VIHAAN itseäni, haluun olla joku muu.

Mun tekee mieli ahmia. Meillä on jotain ihme mantelivanilijapiirakkaa ja se tuoksuu tosi hyvälle, mut yritän välttää herkkuja.. ._. Oon mä ihan siedettävästi siinä onnistunutkin jos vertaa kui paljo mulle tyrkytetään ja tuodaan kaupasta. Mun maha oli viiden aikaan yöllä tosi kipeä nälästä, oksetti ja kaihersi, söin kyllä vasta aamulenkin jälkeen kaheltatoista kotona.. Ja söinkin sitten ihan mielettömästi. ._. oon laihtunu tän viikonlopun aikana mutta en taida olla enää... Mut en kyllä olettanutkaan että jäisin tämmöseks vaan pullahdan heti takaisin seuraavan ahmimiskohtauksen tullessa. Toiveet satuttaa eniten ja onneks oon oppinu tukahduttamaan niistä jo osan..

Muuten voisin lähteä pyöräilemään, mutta ulkona tuulee ja tihuttaa ja on harmaata.. Ja mun on pakko lukea kemiaa.. ._.
En tahtois elää just nyt.
Tajusin tänään peilistä kuinka valtavat reidet mulla on.

Painoindeksi on nyt 18,6...

Maaliin on vielä matkaa
Ei lopu koskaan
Vielä on monta askelmaa
Ei lopu koskaan