Eräs ihminen, joka on minulle jollain asteella läheinen, vei kerran yhden ihmisen jonka olisin halunnut itsellenni.
Nyt se sitten on kai viemässä taas toistakin.

En suutu, en suru, en syyllistä, olen vain tyhjä sisältä. En mä kumpaakaan olisi muutenkaan saanut, eli ei kai sillä ole merkitystä. Tuntuu se vain kurjalta kun elämässä ei tunnu menevän mikään tasan.

Mun piti kirjoittaa vielä jotakin, en muista enää. Ainiin, sallin tänään itseni syödä purkkaa kaloreista huolimatta.