Kuvottaa
olla lihava
ja
on inhottavaa laihduttaa
mut en osaa kuvitella enää mitää muutaka

Ehkä kaikki sen tuomat tunteet antaa mulle olon, että mä elän. Mä itken, mä vihaan, mä elän.
Mitä mä tekisin ilman sitä? En tuntisi ainakaan syyllisyyttä, itsevihaa, masennusta ja vielä kerran vihaa, epätoivoa ja arvottomuutta. Ne on vahvoja tunteita, niiden tunteminen on kokemus. Enkä mä koe elämässäni muutakaan. En mä rakasta mitään tekemistä tai ihmistä intohimosesti, mulla ei ole himoa tehdä mitään. Mulla ei ole mitään erityistä. Tee läksyt, haaveile, lue, kysy joskus jotain ulos, nuku. Syö, ahmi, paastoa, vahingoita itseäsi. Se on jotain enemmän, enemmän kuin ekaksi luetellut. Mulla on mun syömissekoilut ja ne antaa mulle jotain tunteita, kiihkeyttä.

.____.
Elämä on tyhjää.
Enkä voi sanoo muuta ku et kumpa mulla olisi elämässä muutakin, jotain mistä pitää kiinni ja joka antais mulle toivoo huomiseen, motivaatiota ja kiihkeyttä. Jotain muuta kuin tätä.

Periaate on ehdoton,
Perustelu on aukoton,
Yhtälö ehkä mahdoton.
Miten niin muka armoton?